Kun tietämättömyydestä tuli poliittinen itsemurha

“En oikeastaan ole tutkinut tätä aihetta.”
“Minä en tiedä, kannattaa pyytää lausuntoa arvostetulta asiantuntijalta.”
“Haluaisin konsultoida molempien puolten tutkijatiimejä ennen kuin päätän kantani.”
— ja muut lauseet, joita ei nykypoliitikon suusta ikinä julkisuudessa kuule.

Englannissa on kehitetty oma termi sellaiselle näkemykselle, jonka esille tuominen saattaisi aiheuttaa ammatillisia ongelmia. Tällä hetkellä – kaikkien meidän yhteiseksi tuhoksi – Suomen poliitikkojen johtava “career-limiting statement” on tunnustus omasta tietämättömyydestään. Ei ole yksinkertaisesti hyväksyttävää tunnustaa, että oma pätevyys ei riitä käsittämään joka tieteenalan monimutkaisia tutkimuksia. Ei ole mahdollista, että päättäjä tarvitsisi apua päätöksenteossaan.

Oikea tiede ei kuitenkaan muutu sen mukaan, millä mututuntumalla aiheeseen perehtymätön ihminen sitä lähestyy. Kaneli ei ole myrkkyä, koska joku pelkää sanaa kumariini. Suomea ei saada energiaomavaraiseksi aurinkopaneeleilla, vaikka kuinka tahdottaisiin. Lukiofysiikalla ei vielä voi eikä saa tehdä koko kansakuntaa koskevia tieteellisiä päätöksiä konsultoimatta eksperttejä. Päättäjät, jotka kieltäytyvät tutkimaan itselleen vieraita asioita ennakkoluulottomasti, koituvat vielä suunnattomaksi riesaksi Suomelle.

Ongelma ei toki rajoitu vain luonnontieteisiin, vaikka se niihin liittyvissä asioissa usein kulminoituu. Yhtä lailla ymmärtämätön diplomi-insinööri, joka laatii Suomen talousohjelman oman peruskoulu-yhteiskuntaoppinsa pohjalta, ajaa meitä suohon. Yhden ihmisen ei ole mahdollista osata – no, yhtäkään – tieteenalaa perin pohjin. Saati niitä kaikkia. Edes kansanedustajan.

Vaalien alla ehdokkailla on huomattava kiusaus esiintyä mediassa itsevarmana, stubbmainen hymy kasvoilla, ja tietää kaikesta kaikki. Kyllähän kansanedustaja tietää. Jos ei tiedä niin arvaa.

Arvailuun perustuva valtiopolitiikka on suunnattoman vaarallista. Siksi meidän tulisi kaikin keinoin pyrkiä eroon tästä egoilun kulttuurista, jossa tietämättömyys on häpeä. Mielipiteitään on toki täysin sallittua ilmaista – siihenhän politiikka perustuu – mutta tarpeen vaatiessa on poliitikon pystyttävä ne perustelemaan tai ainakin myöntämään omat ennakkokäsityksensä. Poliitikon on oltava valmis jatkuvasti opiskelemaan ja pysymään ajan tasalla tieteestä päätösten taustalla. Meidän on myös äänestäjinä vaadittava poliitikoilta kaikkea tätä. Muuten saamme ympäristöministerejä, jotka haluavat jäteveden pH:ksi nollan.

 

 

Comments

comments