Suomen puolustaja

Olen ehdolla eurovaaleissa, joiden äänestyspäivä on huomenna 26.5.
Miksi juuri minua kannattaa äänestää?

Asetan aina turvallisuuden etusijalle.

Minusta valtion tärkein tehtävä on kansalaistensa turvallisuuden takaaminen. Monet Suomen turvallisuutta koettelevat uhat ovat sellaisia, joiden ratkaisemiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, ja siksi näihin asioihin on vaikutettava EU:ssa.

Ajankohtainen ja kriittinen asia on Euroopan ulkorajojen tilkitseminen, turvapaikkajärjestelmän siirtäminen EU:n ulkopuolelle ja hallitsemattoman siirtolaisuuden lopettaminen. Toinen tärkeimmistä on terrorismin ja radikalisaation torjunta, joka vaatii nykyistä parempaa kansainvälistä tietojenvaihtoa. Lisäksi ulkopuolelta tuleviin sotilaallisiin uhkiin on varustauduttava paremmin: etenkin kyberuhkissa yhteiskoulutus on järkevää.

Tahdon säästää sinun rahojasi.

Suomi on EU:n nettomaksajamaa, eli maksamme joka vuosi unionille enemmän kuin saamme takaisin. Tilanne on huono, mutta pahenee entisestään, jos EU:n budjettia kasvatetaan. Siksi on tärkeää, että EU aloittaa pikemminkin säästökuurin kuin sallii itselleen tuhlaajapojan elämän. Minä tekisin kaikkeni EU-virastojen, -laitosten ja byrokraattiarmeijan vähentämiseksi.

Minä myös tahdon, että euromaat eivät jatkossa ole vastuussa toistensa huonosti hoidetuista valtiontalouksista. Siksi ajan nopeaa euroeromekanismin rakentamista, jotta ongelmatapaukset voidaan tarvittaessa erottaa hallitusti eurosta – tai voimme itse erota, jos velkataakka on käymässä sietämättömän korkeaksi.

Ajan vähemmän mutta parempaa EU:ta.

Olen EU-kriittinen reformisti, ja tahdon pienentää unionin toimivaltaa. Ideaalitilanteessa EU keskittyy ja vapaakaupan edistämiseen, helpottaa pienten yritysten pääsyä sisämarkkinoille ja luo sellaista sääntelyä, joka mahdollistaa uudenlaisen yritystoiminnan eikä rajoita sitä.

Sen sijaan järki-EU:ssa ei säännellä jäsenmaiden sosiaaliturvasta tai verotuksesta, ei puututa maiden sisäpolitiikkaan eikä ylipäätään oteta käsittelyyn asioita, joista ei ole täysin välttämätöntä sopia yhdessä. Järki-EU ei hamua Brysseliin lisää valtaa, vaan pyrkii siirtämään sitä takaisin jäsenmaille. Kun päätökset tehdään matalimmalla mahdollisella tasolla, ihmiset pääsevät parhaiten vaikuttamaan niihin. Minä kannatan järki-EU:ta, mutta tämä EU ei vielä ole sellainen.

En kumarra Brysseliin enkä Moskovaan.

Näissä eurovaaleissa on käynyt hyvin selväksi, minkälaisia voimia Euroopassa jyllää: toiset ovat Euroopan liittovaltion asialla, toiset Venäjän liittovaltion asialla. Minä olen Suomen asialla, nyt ja aina.

Kritisoin Euroopan unionia, koska sen hallintotapa on byrokraattinen, elitistinen ja keskusjohtoinen. Kritisoin järjestelmää, jossa Suomi maksaa joka vuosi enemmän kuin saa. Kritisoin demokratiavajetta ja liittovaltiokehitystä. Sen sijaan en kritisoi eurooppalaisia arvoja, yhteistyötä Euroopan maiden kanssa enkä Suomen kuulumista ennemmin länteen kuin itään. Minusta nämä ovat olennainen osa Suomen menestystä ja suomalaisuutta.

Minulle vihoviimeinen asia olisi edistää EU-kritiikilläni itäisen naapurin intressejä. Siksi pysyisin EU-parlamentissa kaukana Venäjän rahoittamista ja tukemista putinistiryhmistä. Järkevän EU-kritiikin edistäminen on pidettävä turvassa Venäjän vaikutuspiiristä.

 

Anna äänesi eurovaaleissa Suomen puolustajalle.
Minua voit äänestää huomenna numerolla 136!
Jos kiinnostuit lukemaan vielä lisää, voit tutustua blogiini tai eurovaaliteemoihini tarkemmin.

Venäjä ja hyödylliset idiootit

Vuonna 2014 Venäjä miehitti laittomasti Krimin niemimaan ja hyökkäsi suvereeniin naapurivaltioonsa. Teossa ei ole mitään puolusteltavaa, eikä tilanne ole siitä miksikään muuttunut.

Silti Euroopassa ja Euroopan parlamentissa on edustettuna useampi puolue, jotka tahtoisivat hiljaisesti hyväksyä Krimin niemimaan osaksi Venäjää. He tahtovat hyväksyä ukrainalaiset poliittiset vangit. Parlamentissa istuu puolueita, jotka ihailevat venäläistä voimankäyttöä ja poliittista ilmapiiriä. Ne ovat sattumalta samoja puolueita, jotka saavat vaalirahoitusta ja muuta apua Venäjältä.

Tällaisia puolueita – aivan avoimesti – ovat ainakin italialainen La Lega, ranskalainen Kansallinen liittouma ja itävaltalainen FPÖ. Tällaiset puolueet väittävät itseään EU-kriittisiksi ja ’kansallismielisiksi’ samalla kun ruplat pursuavat puvuntaskusta.

Suurin ongelma onkin, että nämä Kremlin hyödylliset idiootit vaikeuttavat järkevän EU-kriittisyyden etenemistä Euroopassa. Liittovaltiosta haaveileville federalisteille on helppoa väittää, että kaikki kevyempää unionia ajavat kuuluvat samaan venäjämielisten joukkoon. Parhaillaan Italiassa neuvoteltava uusi venäjämielinen parlamenttiryhmä vain vahvistaisi tätä käsitystä (ja siitä puolueet voivat syyttää vain itseään).

Järkevän EU-kritiikin tuhoksi koituu, jos sen ajaminen sidotaan Venäjän intresseihin Euroopassa.

Siksi tarvitaan puolueita, jotka eivät kumarra Brysseliä eivätkä Moskovaa, vaan ajavat Euroopan valtioiden ja kansalaisten etua – eli kevyempää unionia ja enemmän kansallista päätöksentekoa.

Mekanismi ulos eurosta

Euro on malliesimerkki EU:n ideologisesta yhdentymisestä: sitä eivät ohjaa tai rajoita talouden realiteetit. Oli alusta asti selvää, että osa euromaista hoitaa talouttaan huomattavasti leväperäisemmin kuin toiset. Samoin oli selvää, että elintaso, veronmaksuhalukkuus ja talouden rakenne ovat täysin erilaisia valuutta-alueen maissa. Siitä huolimatta euro tahdottiin saada koskemaan mahdollisimman laajaa aluetta, seurauksista viis veisaten.

Kun sitten kävi konkreettisesti ilmi Kreikan kriisin myötä, että euroalueelle on päästetty mukaan useampi ongelmatapaus, federalistit tarjosivat ratkaisuksi – tai oikeastaan pakottivat jäsenmaiden kurkusta alas – yhteisvastuun käsitteen. Eli ongelmiin, jotka syntyivät liian laaja-alaisesta yhdentymisestä, tarjottiin ratkaisuksi yhdentymisen syventämistä.

Kreikan kriisi, niin suuri kuin olikin, voi olla pientä verrattuna tuleviin ongelmiin. Kreikkaa merkittävästi suurempi talous Italia on nimittäin myös hyvää vauhtia ajamassa omaa maataan lunastuskuntoon. Vasemmistopopulistisen hallituksen harjoittama talouspolitiikka on katastrofaalista jo ennestään ylivelkaantunelle Italialle (velka on 130% bruttokansantuotteesta!).

Jos Italia ajaa oman taloutensa jyrkänteeltä alas, pitääkö Suomen euromaana seurata perässä?

Ei missään nimessä.
Sen sijaan meidän on välittömästi luotava mekanismi, jolla euroalueesta voidaan erottaa ja erota.

Tällä hetkellä tällaista mekanismia ei ylipäätään ole, koska euro on suunniteltu ikuiseksi ja euroalue jakamattomaksi. Se on vaarallista haihattelua. Jos eurosta ei voi erota eikä erottaa missään tilanteessa, säilyy valuuttajärjestelmässä kestämätön moraalikato – lupa elää vastuuttomasti muiden kustannuksella. Tähän meillä kenelläkään ei yksinkertaisesti ole varaa, ei varsinkaan Italian kokoisten maiden kohdalla.

On viimeinen hetki tehdä asialle jotain. Siksi euroalueesta eroaminen ja erityisesti erottaminen on tehtävä mahdolliseksi, ja mekanismia on käytettävä Italian kohdalla, kun valtion täysin vastuuton talouspolitiikka ja velkaantuminen jatkuu.

Viedään seksuaali- ja väkivaltarikollisilta vaalikelpoisuus

Tänään Iltalehti julkaisi listan eduskuntavaaliehdokkaista, joilla on taustallaan rikostuomio. Heitä on yhteensä 125. Toki osa rikoksista on ylinopeussakkoja tai vastaavia, joita voi pitää kohtuullisen lievinä, vaikka väärin nekin ovat. Osalla on taustallaan aidosti vakavia tekoja, joissa esimerkiksi toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta on loukattu.

Inhottava totuus on, ettei puolueilla ole käytössään keinoja rikoksiin syyllistyneiden sulkemiseksi ulos listoilta. Jos vaalipäällikkö pyytää ehdokashaastattelussa kertomaan, ovatko omat taustat puhtaat, on tapana luottaa siihen, mitä kerrotaan. Ja joskus sitten listojen jättämisen ja julisteiden pystyttämisen jälkeen selviää, etteivät ne taustat ehkä kaikilla olleetkaan niin puhtaat.

Häiritsevintä kuitenkin on, että osalla puolueista on listoillaan seksuaali- ja väkivaltarikollisia, joiden tuomiot ovat olleet tiedossa, kun ehdokkaita on listoille valittu. En käsitä, missä ajatusmaailmassa sellainen on hyväksyttävää. Muissa tapauksissa voidaan toki vedota tietämättömyyteen, mutta sitä suuremmalla syyllä tarvitaan ratkaisu, jossa ehdokkaiden taustat voidaan oikeasti selvittää ennen ehdokkuutta.

Siksi meidän pitäisi uudistaa rikoslakia niin, että vähintäänkin seksuaali- ja väkivaltarikolliset menettävät tuomion yhteydessä myös vaalikelpoisuutensa yleisissä vaaleissa. Rikollisilla ei ole asiaa listoille eikä eduskuntaan, vaikka joku puolue olisikin joko sopivan höynäytettävissä tai riittävän moraaliton hyväksymään heidät ehdokkaikseen.

Kansanedustajilta, päätöksentekijöiltä ja julkista valtaa tavoittelevilta on lupa edellyttää nuhteettomuutta. On irvokasta, jos Suomen lakien säätäjä ei kunnioita Suomen lakeja itse.